Viikinkien ruokavalio
Viikinkien ruokavalio on ollut perustana pohjoismaiselle keittiölle näihin päiviin asti. Monet nykyajan ruoat (esim. keitot ja joulukinkku) perustuvat viikinkien ruokiin, tosin yhtään varsinaista viikinkireseptiä ei ole säilynyt meidän päiviimme saakka. Viikinkiruokia on yritetty rekonstruktoida mm. arkeologisista kaivauksista löydettyjen ruoantähteiden perusteella (ks. esim. Viking Barley Bagels tai Running a household in the Viking era). |
Liha |
Viikingit söivät paljon lihaa: naudanlihaa, sikaa, lammasta ja vuohta. Eläimet teurastettiin yleensä syksyllä, mutta suuria juhlia, kuten joulua (alunperin pakanallinen jule-juhla sydäntalvella), varten teurastettiin eläimiä erikseen. Liha säilöttiin suolaamalla, kuivattamalla, hapattamalla tai palvaamalla. Hevosenlihaa pilkottiin ja paistettiin niin, että siitä tuli nykykebabin kaltaista lihamössöä, tosin ilman tulisia mausteita. Islannissa viikingit söivät myös hylkeen- ja valaanlihaa. |
Juustot |
Viikinkiaikaiset lehmät olivat pieniä ja niiden maidontuotanto ehtyi aikaisin syksyllä. Maidosta valmistettiin juustoa, joka säilyi maitoa paremmin. Juustot olivat viikinkien ylellisyysruokaa. Mitä enemmän ja mitä erilaisempia juustoja vieraille tarjottiin, sen rikkaampi ja vieraanvaraisempi talo oli. Tuorejuustoa maustettiin yrteillä ja heraa käytettiin juomana. Kuivatut ja paistetut juustot olivat talven varalle ja niitä syötiin erityisesti jouluisin. |
Kala | Kalaa syötiin lihan lisäksi paljon. Erityisesti syötiin graavattua kalaa. Graavaaminen olikin lähes ainut keino saada kala säilymään. Tuore kala paistettiin, savustettiin tai keitettiin. |
Kasvikset | Viikingit söivät herneitä, papuja ja sipulia. Kaalin viljelyn viikingit oppivat englantilaisilta. Kasviksia ei syöty kovinkaan paljon. |
Leivät ja puurot | Leipiä ja puuroa tehtiin vehnästä, rukiista, kaurasta ja ohrasta. Vehnäleipä oli kallista rikkaiden herkkua. |
Makeiset | Pähkinöitä ja hunajaa syötiin makean nälkään, samoin kuin ulkomailta tuotuja manteleita, viikunoita, taateleita ja omenoita. Myös villimarjoja, kuten mustikoita ja mansikoita, syötiin. |
Makkarat |
Muinaiset roomalaiset olivat hulluina makkaroihin. Heidän mukanaan makkarantekotaito levisi Eurooppaan ja sitä kautta myös viikinkien maille. Viikingitkin söivät mieluusti makkaraa, erityisesti verimakkaraa. Verimakkara maustettiin timjamilla, jota ennen kutsuttiin ajuruohoksi. |
Nauris | Viikingit söivät nauriita perunoiden sijaan. |
Riista | Riistaeläimet (esim. karhu, hirvi, peura) toivat vaihtelua ruokapöytään. Vasta keskiajalla metsät ja riista tulivat jonkun "omistukseen" niin, että vain kuningas tai aatelinen sai metsästää tietyllä alueella. Viikinkiaikana metsät olivat jokaisen ruoka-aitta. |
Sisälmykset | Teuraseläinten sisälmyksistä tehtiin ainakin makkaraa. Ilmeisesti niistä tehtiin muutakin ruokaa, kuten sisälmyspataa. |
Siipikarja |
Kanaa ja hanhea syötiin paistettuna. Siipikarjan ja riistalintujen munia käytettiin leivonnassa ja juustonvalmistuksessa. Lisäksi munista tehtiin munakkaita ja munakokkelia. |
Voi | Voita tehtiin itse lehmien maidosta. |
Viikinkien juomat
Olut |
Olutta on juotu mahdollisesti jo kymmenen tuhatta vuotta sitten. Ainakin Mesopotamiassa juotiin olutta jo 4000 eKr. ja babylonialainen savitaulu ajalta 6000 eKr. kuvaa oluen valmistusta ja antaa valmistusohjeita (lienee maailman vanhin resepti). Sumerit ja egyptiläiset ovat myöskin viihtyneet oluen parissa - joihan Sinuhe Egyptiläinenkin olutta, tosin vain krapulajuomana. Viikinkilegendan mukaan itse Odin antoi oluen reseptin ihmisille. Vaikka ensimmäiset panimot rakennettiinkin Saksaan jo 800-luvulla, viikinkiaikana olut pantiin itse. Kyseessä ei ollut mikään täsmäprosessi, joten jokainen oluterä maistui erilaiselta sen mukaan, mitä käymisastiaan oli käymisen aikana joutunut. Astiaan joutunut villihiiva teki juomasta aivan hirveää tai sitten erinomaisen maukasta. Seuraava erä olikin sitten taas aivan erilainen. Norjalaiset keksivät, että jos uutta oluterää hämmennettiin samalla kepillä kuin edellistäkin oluterää, uuden erän maku oli lähes samanlainen. Oluen suosioon oli monia syitä. Olutta oli helppo tehdä ja suurin piirtein jokainen osasi panna olutta. Pitkälle eräretkelle lähtevä saattoi jopa raivata pienen pellon erämetsään ja kasvattaa siinä ohraa, josta teki sitten eräretken päätteeksi olutta. Olutta oli helppo varastoida pitkiäkin aikoja. Huonolaatuista vettä voitiin käyttää oluen raaka-aineena, jolloin saatiin paremman makuista juotavaa. Humalaa käytettiin Keski-Euroopassa oluen mausteena jo 700-luvulla. Oluen mausteena käytettiin myös kukkia, lehtiä, marjoja, mausteita ja muita aineita, joita käytettiin oluen katkerointiin. Jouluna olut maustettiin katajanmarjoilla, humalalla ja suoyrtillä. |
Maito |
Viikingeillä oli lehmiä, joten he mitä suurimmalla todennäköisyydellä joivat maitoa. Maito oli raakaa rasvaista maitoa, jolla ei ole mitään tekemistä nykyisin myytävän prosessoidun purkkimaidon kanssa. |
Sima |
Simaan käytettiin hunajaa, joka oli kallista. Niinpä simaa juotiin vain erikoistapauksissa ja suurina juhlapäivinä. Viikinkien simalla ei ole mitään tekemistä nykyisen vappujuoman kanssa. |
Viini | Viiniä tuotiin etelän mailta, sitä ei tehty itse. Viikingit joivat viinin mieluiten lämmitettynä ja hunajalla makeutettuna. Viinit lienevät olleet rikkaiden harrastus, sillä kaikki maahantuotu tavara oli kallista. |
Kielletyt ruoat ja juomat
Viikingeillä ei ollut mitään erityisesti kiellettyjä ruokia tai juomia. Eläimiä uhrattiin jumalille, mutta toisin kuin muissa kulttuureissa uhrieläimiä ei poltettu teurastuksen jälkeen tai jätetty henkien syötäväksi. Uhratut eläimet paistettiin ja syötiin juhlamenoissa. Toisaalta ainoastaan syötäviä eläimiä uhrattiin, joten koirat olivat turvassa.
Voidaan olettaa, että jumaliin yhdistettyjä eläimiä ei syöty. Kissojen syöminen olisi ollut luokkaus Freyja-jumalatarta kohtaan, joka kulki kissojen vetämillä vaunuilla ja jonka suojeluksessa kissat olivat, samoin susien ja korppien syöjä olisi saanut Odinin vihan päälleen. Korppi oli Odinin tunnus ja hänellä oli kaksi lemmikkikorppia, Hugin ja Munnin. Sudet taas vartioivat Odinin saleja. Samoin voidaan olettaa, että viikingit eivät syöneet eläimiä, joita nykyajan Skandinaviassakaan ei pidetä syötävinä, esim. käärmeitä ja sammakkoja.
Viikingit olivat muita ihmisiä suurikokoisempia juuri sen vuoksi, että he söivät koko nuoruusikänsä lihaa, joka muualla saattoi olla ylellisyysruokaa. Koska viikingeillä ei ollut puutetta lihasta, erikoisten eläinten syöntiin ei ollut tarvetta. Esimerkiksi ranskalaisten nykyinen mieltymys sammakoihin, etanoihin ja muuhun omituiseen ruokaan sai alkunsa Ranskaa 1500-luvulta 1800-luvulle asti riivanneista nälänhädistä, jolloin ranskalaiset oppivat syömään kaiken minkä luonnosta löysivät.
Matkaeväät
Matkoille otettiin mukaan ruokaa, joka säilyi kauan eli suolattua tai savustettua lihaa tai kalaa. Olutta otettiin mukaan, mutta kun se loppui, juotiin vettä. Matkan aikana ruokavarastoa täydennettiin sillä, mitä käsiin saatiin. Ruokaa hankittiin metsästämällä, kalastamalla, ostamalla tai varastamalla.
Ruoka syötiin kylmänä tai ruoan valmistusta varten rantauduttiin. Harvinaisempi ratkaisu oli asentaa laivaan hiekalla täytetty puulaatikko, jossa voitiin pitää tulta ruoanlaittoa varten ilman, että tarvitsi rantautua. Avotulen poltto laivassa oli kuitenkin niin vaarallista, että tähän ratkaisuun turvauduttiin todella harvoin.
Kuka teki ruoan viikinkiretkellä? Tähän ei ole
yksinkertaista vastausta. Vaihtoehtoja on kolme:
1) Viikingit tekivät itse ruokansa eli viikingeillä
pysyi kädessä sekä miekka että kauha.
2) Mukana oli keitto-orja, joka laittoi ruokaa.
3) Mukana oli naisia, jotka laittoivat ruokaa.
Useimmilla matkoilla ei kuitenkaan ollut naisia mukana. Naiset
olivat mukana lähinnä tutkimusmatkoilla, joihin kului
vuosia (esim. Amerikassa käynti) tai muuttomatkoilla (esim.
muutto Norjasta Islantiin). Viime kädessä jokaisen
tuli osata valmistaa ruokaa, sillä se takasi henkiin jäämisen.
Ruoan valmistustavat
Yleisin ruoan valmistustapa oli paistaminen joko avotulella tai kattilassa. Avotulella paistoon käytettiin suuria paistinvartaita.
Toinen vaihtoehto oli keittäminen. Viikingit söivät liha- ja kalakeittoa aivan kuten ihmiset nykyäänkin, samoin hernekeittoa. Teuraseläinten verestä tehtiin ns. mustaa keittoa. Keittämiseen käytettiin rautapatoja ja kattiloita. Eksoottisempi tapa valmistaa esim. kala oli sen keittäminen vedellä täytetyssä kuopassa niin, että kuoppaan heitettiin nuotiossa kuumennettuja kiviä, jolloin vesi alkoi kiehua.
Leivät paistettiin pyöreän rautalevyn päällä joko avotulella tai kuumilla hiilillä. Leipäuunit olivat todella harvinaisia viikinkiajan Skandinaviassa.
Jos ruoan haluttiin säilyvän kauemmin kesällä, se oli pakko suolata tai käsitellä muulla tavoin. Talvisin ruoka säilyi pitempään ulkovarastossa.
Mausteet
Suola | Suolaa saatiin merivedestä ja se oli yleismauste. |
Maustekasvit | Timjami kasvoi villinä. Muita maustekasveja olivat villisipuli ja ruohosipuli, suomyrtti, nokkonen, suolaheinä, ojakärsämö, maruna, kumina, mäkimeirami, koiruoho, minttu, erilaiset tädykkeet, keto-orvokki, jauhosavikka ja matara. Myös valkosipulia käytettiin. |
Sinappi |
Roomalaiset keksivät käyttää sinappia makkaroiden kanssa. Samoin kuin makkarat, myös sinappi levisi roomalaisten mukana Eurooppaan. Alun perin sinappia käytettiin jauheena, vasta myöhemmin sinapista ryhdyttiin tekemään tahnaa. Roomalaiset olivat tosin tässäkin asiassa muita kansoja valovuosia edellä - he tekivät sinappipohjaista kastiketta nimeltä mustum ardens eli "voimakas mehu". Tästä sinapin englanninkielinen nimi mustard. Todennäköisesti sinappia on ollut myös viikingeillä, jotka matkailivat pitkin Eurooppaa ja harjoittivat kaupankäyntiä. Sinappi on kuitenkin tuontitavarana ollut rikkaiden herkku johon harvalla on ollut varaa. |
Näitä ei ollut viikinkiaikana
Kahvi |
Kahvi on kotoisin Keski-Etiopiasta, jossa se kasvaa vieläkin luonnonvaraisena. Kahvipensaan antimia ei kuitenkaan nautittu juomana, vaan marjoja syötiin raakana tai murskattuja marjoja sekoitettiin eläinten rasvaan. Kofeiinin, rasvan ja lihaproteiinin seos oli afrikkalaisten soturien suosiossa, sillä se antoi hurjasti lisäenergiaa taisteluihin. 1200-luvulla pavut eroteltiin hedelmälihasta ja kuivattiin auringonpaahteessa, jotta niiden säilyvyys paranisi. Siitä alkoi tuntemamme kahvijuoman tarina. Kahvi tuli Eurooppaan vasta 1500-luvulla. Ensimmäiset kahvilat Euroopassa avattiin Konstantinopolissa 1554, joten viikingit eivät suunnitelleet retkiään aamukahvin ääressä. |
Ketsuppi |
Ketsuppi on aasialainen keksintö, joka levisi läntiseen maailmaan Englannin siirtomaavallan aikana. Alunperin ketsuppia tehtiin mm. sienistä, anjoviksesta tai käyneestä kalaliemestä. Tomaattiketsuppi on ketsupin yksi muunnos. |
Lanttu | Lanttu yleistyi vasta viikinkiajan jälkeen. Lanttu on kuitenkin alun perin Skandinaviasta, josta se levisi ruotsalaisten mukana Britanniaan. Tästä tuleekin lantun englanninkielinen nimi 'swede'. |
Pasta | Pastan alkuperä ja ikä on hämärän peitossa. Alkuperästä on monia teorioita: Marco Polo toi pastan Kiinasta, italiaiset kehittivät pastan itse, kreikkalaiset tekivät laganon-nimistä taikinakakkua, josta kehittyi pasta ja nimi lasagnelle... Joka tapauksessa viikingit eivät syöneet pastaa. |
Peruna | Peruna tuli Eurooppaan sen jälkeen, kun Kolumbus kävi Amerikassa 1492. Suomeen ja Ruotsiin peruna tuli vuonna 1762, kun Pommerin sodasta palanneet ruotusotilaat toivat mukanaan perunaa ja tietoa sen viljelystä. |
Pippuri | Pyhältä maalta palanneet ristiretkeläiset toivat mukanaan pippurin samoin kuin inkiväärin, neilikan, kanelin, muskotin ja sahramin. Ristiretkiä järjestettiin 1000-luvun lopulta alkaen 1200-luvun loppuun asti. Viikingit eivät tunteneet pippuria. |
Porkkana | Maurivalloittajat toivat porkkanan mukanaan Espanjaan 700-luvun puolivälissä ja arabikauppiaiden mukana porkkana saapui Bysanttiin 900-luvulla. Porkkana yleistyi Pohjois-Euroopassa vasta viikinkiajan loputtua. Jorvikista (nyk. York) on kuitenkin löydetty viitteitä siitä, että viikinkiajalla Englannissa syötiin porkkanaa. |
Riisi | Riisiä ei tunnettu viikinkiaikana, sillä kauppareittejä Kauko-Itään ei ollut. Suomeen riisi tuli vasta 1800-luvulla, kun Suomi liitettiin Venäjään ja kauppareitit itään avautuivat. |
Suklaa | Mayat ja atsteekit viljelivät kaakaota Amerikassa jo aikoja sitten, mutta Eurooppa sai odottaa tätä "jumalten herkkua" vuoteen 1528 saakka. Kristoffer Kolumbus etsi vuonna 1492 Intiaa Amerikasta sellaisella innolla, ettei välittänyt kaakaopavuista. Hernando Cortez toi vuonna 1528 kaakaota ja sen valmistamiseen tarvittavat välineet kotimaahansa Espanjaan. Espanjasta suklaa levisi vähitellen Ranskan hoviin, jossa sen maine lemmenjuomana ja stimulanttina teki siitä suositun ja halutun nautintoaineen. Viikinkinaiset eivät siis voineet lohduttautua suklaalla miesten matkatessa maailmalla. |
Vahvat alkoholijuomat | Viikinkiaikana ei tunnettu tapoja tehdä vahvoja alkoholijuomia esim. tislaamalla. Jotkut hankkivat ulkomailta viiniä, mutta yleensä ainoa alkoholipitoinen juoma oli olut. |
Ruokailu
Ruokapöytä vei paljon tilaa ja siksi se "tuotiin sisälle": seinän viertä kiertävien penkkien eteen laitettiin jalkatuet ja niiden päälle irrallinen pöytälevy. Viikingit käyttivät pöytäliinaa ja he pesivät kätensä ennen ruokailua, joten pyyhkeitäkin tarvittiin pöydän luona. Vasta keskiaika toi mukanaan saastaisuuden ja likaisuuden, sillä keskiajalla puhtaus oli syntiä. Viikingit peseytyivät muiden kansojen mielestä jopa omituisen paljon.
Ruokailuvälineinä oli suuria tarjoiluvateja, savi- ja tinalautasia, kannuja ja kauhoja. Ruoka syötiin veitsellä ja lusikalla, haarukka keksittiin vasta myöhemmin. Juomat tarjoiltiin puisissa kupeissa. Rikkailla oli hopeisia juomakuppeja tai jopa juomalaseja. Juomasarvia käytettiin lähinnä juhla-aterioilla. Juomasarvissa ei ollut jalkoja, joten niitä ei voinut laittaa pystyyn pöydälle - ne piti tyhjentää yhdellä kertaa.
Vieraat istuivat pöydän ääressä arvojärjestyksessä, kunniavieras isännän oikealla puolella.
Viikingit söivät kaksi ateriaa päivässä: náttverðr (yöateria) illalla ja dagverðr (aamuateria) aamulla. Koska viikinkien vuorokausi vaihtui auringon laskiessa, oli yöateria vuorokauden ensimmäinen ateria ja aamuateria vuorokauden viimeinen ateria.