Kalmarin unioni

Kalmarin unioni sai alkunsa vuonna 1389, kun Ruotsin hallitsijaksi valittiin kuningatar Margareeta, joka oli jo Norjan ja Tanskan hallitsija. Unioni sai nimensä Kalmarin kaupungin mukaan, jossa Margareetan sisarentyttärenpoika Eerik Pommerilainen kruunattiin ensimmäiseksi unionikuninkaaksi 1397. Samalla kirjoitettiin unionisopimus Tanskan, Norjan ja Ruotsin välillä. Unionisopimuksen mukaan maiden tuli toimia yhtenä valtakuntana suhteissaan muihin maihin ja valtioihin sekä auttaa toisiaan sodassa. Kalmarin unioni toimi käytännössä vuoteen 1521 asti, jolloin Kustaa Vaasa valittiin Ruotsin kuninkaaksi.

Kalmarin unioni kesti myöhäiskeskijalta renessanssiin, selvyyden vuoksi taulukoissa on lueteltu kaikki unioniajan hallitsijat. Kalmarin unionin jälkeen valtaan tuli Vasa-suku, jonka ensimmäinen kuningas oli Kustaa Vaasa.

Kalmarin unionin lippu

Kalmarin unionin lipusta ei ole säilynyt yhtään kuvaa eikä yksikään lippu ole säilynyt nykypäivään. Ainut kirjallinen todiste on kuningas Eerikin kirje vuodelta 1430, jossa hän käskee Vadstenan ja Kalmarin pappeja käyttämään vaatteissaan "valtakuntien lippua", joka on punainen risti keltaisella pohjalla. Kussakin maassa käytettiin unionilipun rinnalla oman maan lippua.

 

Unionikuninkaat

Unionikuninkaat tunnustettiin eri maiden kuninkaiksi eri aikaan. Seuraavassa taulukossa ovat unionihallitsijat, jotka tunnustettiin kaikkien kolmen maan kuninkaiksi. Hallitusaika-sarakkeessa on eroteltu eri maiden hallitsemisaika.

Hallitusaika Nimi Lisätietoa

DK ja NO 1387-1412
SWE 1389 - 1412

Margareeta I (1353 - 1412) Margareeta naitettiin 10-vuotiaana Norjan kuninkaalle Håkon VI Maununpojalle (1340 - 1380). Margareetan ja Håkonin pojan Olavi III:n kuoltua 1387 Margareeta valittiin Tanskan ja Norjan hallitsijaksi. Margareeta otti kasvattipojakseen siskontyttärenpoikansa Bogislawin, joka sai kuninkaalliselle paremmin sopivan nimen Eerik.
DK 1396 - 1439
NO 1389 - 1442
SWE 1396 - 1439

Eerik Pommerilainen (Erik av Pommern) (n. 1382 - 1459)

Kuningatar Margareetan siskontyttärenpoika. Eerik valittiin Norjan kuninkaaksi 1389 sekä Ruotsin ja Tanskan kuninkaaksi 1396, mutta Margareeta I hallitsi käytännössä kaikkia kolmea valtakuntaa kuolemaansa asti.

Eerik kruunattiin kolmen valtakunnan kuninkaaksi 17.6.1397 Kalmarissa. Eerikin nimi oli Ruotsissa Eerik XIII ja Tanskassa Eerik VII. Eerik aloittaa 1416 sodan saadakseen Schleswig-Holsteinin hallintaansa ja saa ruotsalaiset raivostumaan sotaveroillaan. 1434 puhkeaa kapina Taalainmaalla ja kapinan johtaja Engelbrekt Engelbrektinpoika vaatii Ruotsin eroa unionista.

Vuoden 1434 lopulla Ruotsi ja Hallanti ovat kapinallisten vallassa. Ainoastaan Tukholma ja joitain muita linnoja on valloittamatta. Marraskuussa 1434 Eerik Pommerilainen saapuu Tukholmaan ja saa aikaan aselevon kapinallisten kanssa. 1436 puhkeaa uusi kapina, joka loppuu Engelbrektin kuolemaan. Eerik joutuu viimein luopumaan kuninkuudesta ja kuninkaaksi valitaan Kristofer III Baijerilainen.

DK ja NO 1440 - 1448
SWE 1441 - 1448
Kristofer III Baijerilainen (Kristofer av Bayern) (1416 - 1448) Kristofer laati 1442 Kristoferin maalain, joka oli Maunu Eerikinpojan maalain päivitetty versio.
DE 1448 - 1481
NO 1450 - 1481
SWE 1457 - 1464
Kristian I (1426 - 1481)  
DE 1481 – 1513
NO 1483 – 1513
SWE 1497 – 1501
Juhana II (Johan II, Hans av Danmark) (1455 - 1513)  
DE ja NO 1513 - 1523
SWE 1520 - 1521
Kristian II (1481 - 1559)  

Ruotsin valtionhoitajat ja omat kuninkaat

Hallitsijan suku on [hakasulkeissa], mikäli hän ei käyttänyt nimessään sukunimeä.

Hallitusaika Nimi Lisätietoa
1438 - 1440
(valtionhoitaja)
Karl Knutsson [Bonde], myöh. Kaarle VIII (1408 tai 1409 - 1470)  
1448
(valtionhoitaja)
Bengt Jönsson [Oxenstierna] (luultavasti 1390-luvulta - 1449 tai 1450) ja Nils Jönsson [Oxenstierna] (luultavasti 1390-luvulta - aikaisintaan 1450)  
1448 - 1457
NO 1449 - 1450
(kuningas)
Kaarle VIII (Karl Knutsson [Bonde]) (1408 tai 1409 - 1470). Kaarle oli hetken aikaa myös Norjan kuningas. Kaarle aloitti 1452 sodan Tanskaa vastaan ja valloitti Skånen. Viiden sotavuoden jälkeen Kristian I kruunattiin Uppsalassa Ruotsin kuninkaaksi ja Kaarle pakeni Danzigiin (nyk. Gdansk).
1457
(valtionhoitaja)
Jöns Bengtsson [Oxenstierna] (n. 1417 - 1467) ja Erik Axelsson (Tott) (n. 1415 - 1481)  
1464
(valtionhoitaja)
Kettil Karlsson [Vasa] (n. 1433 - 1465)  

1464 - 1465
(kuningas)

Kaarle VIII (Karl Knutsson [Bonde]) (1408 tai 1409 - 1470) 1464 ruotsalaiset kapinoivat korkeiden verojen vuoksi ja kutsuivat Kaarlen uudelleen kuninkaakseen.
1465
(valtionhoitaja)
Kettil Karlsson [Vasa] (n. 1433 - 1465)  
1465 - 1466
(valtionhoitaja)
Jöns Bengtsson Oxenstierna (valtionhoitaja) (n. 1417 - 1467)  
1466 - 1467
(valtionhoitaja)
Eerik Axelsson Tott (valtionhoitaja) (n. 1415 - 1481)  
1467 - 1470
(kuningas)
Kaarle VIII (Karl Knutsson [Bonde]) (1408 tai 1409 - 1470)  
1470 - 1497
(valtionhoitaja)
Sten Sture vanhempi (Sten Sture den äldre) (n. 1440 - 1503)  
1501 - 1503
(valtionhoitaja)
Sten Sture vanhempi (Sten Sture den äldre) (n. 1440 - 1503)  
1504 - 1511
(valtionhoitaja)
Svante Nilsson [Sture] (n. 1460 - 1511)  
1512
(valtionhoitaja)
Erik Trolle (n. 1460 - 1529 tai 1530)  
1512 - 1520
(valtionhoitaja)
Sten Sture nuorempi (Sten Sture den yngre) (1492 tai 1493 - 1520)  

valtionhoitaja
1521 - 1523,
kuningas
6.6.1523 - 1560

Kustaa Vaasa (Gustav Eriksson [Vasa]) (1496 - 1560) Kalmarin unionin loppupuolella kansallistunne kohosi Ruotsissa. Unionikuningas Kristian II yritti tukahduttaa vastarinnan ruotsalaisten keskuudessa Tukholman verilöylyllä vuonna 1520. Tukholman verilöyly synnytti Ruotsissa laajan kapinaliikkeen, jonka johdossa oli Kustaa Vaasa. Kapinaliike menestyi ja parissa vuodessa Kustaa Vaasan asema Ruotsin johtajana oli kiistaton. Vuonna 1523 Kustaa Vaasa kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi, jolloin Ruotsi erosi lopullisesti Kalmarin unionista. Tanskan ja Norjan unioni jatkui vuoteen 1814 asti.