Aatelisarvot

Aatelisarvojen nimitykset ja keskinäiset asemat olleet läpi keskiajan ja läpi Euroopan samanlaiset, joten on vaikeaa sanoa kuinka ylhäinen jokin aatelinen oli. Vasallisuhteet eivät myöskään menneet puhtaan hierarkisessa järjestyksessä, vaikka sellaisen kuvan saattaa tältä sivulta saada. Esimerkiksi Britanniassa jokainen suoraan kuninkaalta maata pitänyt
aatelinen, herttuasta lähtien, oli myös paroni.

Keisari, keisarinna; tsaari

Julius Caesarin nimeen pohjautuva arvonimi. Caesar ei halunnut itseään kutsuttavan kuninkaaksi, joten hän käytti armeija-ajaltaan periytyvää arvonimeä imperator, joka tarkoittaa ylipäällikköä. Imperaattorilla oli ylin käsky- ja tuomiovalta eli imperium. Caesarin mukaan Rooman keisarien arvonimi alkoi sanoilla Imperator Caesar. Roomalaisella miehellä oli kolme nimeä: etunimi, sukunimi ja lisänimi. Lisänimi Caesar oli Juliusten suvussa periytynyt lisänimi jo ennen Caius Juliusta.

Caesarin seuraajan ja adoptiopojan Augustuksen mukaan Augustuksen jälkeisten keisarien nimi päättyi nimeen Augustus. Augustus tarkoitti kunnianarvoista tai ylevää jo ennen tuloaan keisarilliseksi arvonimeksi. Augustus alkoi myöhemmin merkitä hallitsevaa keisaria. Arvonimeä Caesar pidettiin myös kruununperillisen lisänimenä ja kruununperijän arvonimi päättyi nimeen Caesar. Kun Caesarista tuli keisari, hänen arvonsa muutui Augustukseksi. Koska Caesar julistettiin jumalaksi, Augustus otti isännimekseen divi filius eli jumalan poika. Tästä ilmeisesti periytyy ajatus, että keisari on Jumalan asettama hallitsija. Keisari oli ylin mahdollinen arvonimi ja periaatteessa kuninkaidenkin yläpuolella. Caesar-nimestä ovat peräisin saksan Kaiser ja venäjän tsaari (alun perin tsesari, josta muotoutui tsaari).

Kiovan Rusin hallitsijat käyttivät arvonimeä kniaz. Englanninkielisessä kirjallisuudessa se käännetään yleensä prinssiksi tai herttuaksi, mutta paras suomenkielinen vastine lienee ruhtinas. Valtakunnan laajetessa ylin hallitsija otti arvonimen Velikii Kniaz, suuriruhtinas, ja hänen alaisensa olivat ruhtinaita. Iivana Julma kruunattiin 1547 keisariksi, minkä jälkeen Venäjän hallitsijoita kutsuttiin tsaareiksi.

Latina: Imperator, Imperatrix
Kreikka: Autokrator
Englanti: Emperor, Empress
Saksa: Kaiser, Kaiserin
Ranska: Empereur, Imperatrice
Espanja: Emperador, Emperatriz
Venäjä: Tsar, Tsarina

Kuningas, kuningatar

Kuningas pohjautuu germaanisen kantakielen sanaan kuningaz, joka tarkoitti hallitsijaa. Muinaisslaavin kunegu oli ruhtinas ja siitä tulee venäjän knias, ruhtinas. Kuningas oli ylin arvonimi, mikäli keisaria ei ollut. Kuninkaan valta oli keskiajalla heikko. Kuningas oli omaa kruununvasalliaan herttuaa hieman voimakkaampi. Kuningas hallitsi valtakuntaa, omisti omaa maata ja myönsi läänityksiä ylimyksille.

Kuninkaan vasalleja olivat yleensä ruhtinas ja herttua. Jos kuningas toimi itsekin herttuana eli hänellä oli läänityksiä (esim. keisarilta), kuninkaan vasalleja olivat myös markiisi, kreivi ja paroni.

Latina: Rex, Regina
Kreikka: Basileus
Englanti: King, Queen
Saksa: König, Königin
Ranska: Roi, Reine
Espanja: Rey, Reina
Venäjä: Tsar, Tsarina
Portugali: Rei, Reiha
Romania: Regele, Raina
Bulgaria: Tsar
Norja: Konge, Dronning
Tanska: Konge, Dronning
Ruotsi: Konung, Drotning
Hollanti: Koning, Koningin
Kelttiläinen Irlanti: Ri, Rigan (High-King eli ylikuningas = Ard Ri)

Palatiini

Palatiini oli kuninkaan tai keisarin vasalli, mutta hänellä oli alueillaan kuningasta vastaavan yksinvaltiaan asema ja hän saattoi aateloida vasallejaan, koota armeijoita, lyödä rahaa jne. Palatiineja oli vain Englannissa, Irlannissa ja Saksassa.

Englanti: Palatine / Count-Palatine
Saksa: Pfalzgraf, Pfalzgräfin

Ruhtinas, ruhtinatar

Suomen kielen sana ruhtinas tulee muinaisgermaanien herraa tarkoittavasta sanasta druhtinaz, josta pohjautuu muinaisnorjan kautta myös ruotsin kielen kuningatarta tarkoittava sana drottning. Ruhtinas saattoi olla mitä tahansa herttuan ja kuninkaan väliltä: kuninkaan vasalli tai täysin itsenäinen hallitsija.

Venäjällä tsaarisuvun jäseniä kutsuttiin ruhtinaiksi ja ruhtinattariksi. Läntisissä aatelisarvoissa ei ruhtinaalle ole suoranaista vastetta. Hallitsevan prinssin arvonimi käännetään useimmiten ruhtinaaksi (esim. Monacon ruhtinas Rainier).

Suuriruhtinas

Tsaariperheen jäseniä kutsuttiin suuriruhtinaiksi ja suuriruhtinattariksi, mutta ei prinsseiksi tai prinsessoiksi. Suvereenin suuriruhtinaskunnan hallitsija saattoi myös olla arvoltaan suuriruhtinas. Suuriruhtinaan arvo oli prinssiä ja fürstiä ylhäisempi tai alhaisempi, arvonimen historian mukaan.

Englanti: Grand Duke, Grand Duchess
Saksa: Großherzog, Großherzogin
Ranska: Grand Duc, Grande Duchesse
Italia: Gran-duca, Gran-duchesa

Prinssi, prinsessa; fürst

Tämä arvonimi tarkoittaa yleensä kuninkaan lapsia. Prinssi pohjautuu latinan sanaan princeps, joka tulee sanoista primus capere, ensimmäisen (kuninkaan) paikan ottaja. Kruununprinssi on tuleva hallitsija eli kruununperillinen. Prinssi saattoi olla myös herttua ja omata läänityksiä.

Jos prinssillä ei tarkoiteta kuninkaan lapsia, arvonimellä tarkoitetaan suhteellisen pienen alueen (esim. nykypäivän Monaco ja Liechtenstein) itsenäistä tai lähes itsenäistä hallitsijaa.

Saksassa käytetään prinssin ja prinsessan sijaan arvonimeä Fürst, joka tarkoittaa hallitsevan suvun päämiestä. Esimerkiksi Monacon prinssi Rainierin arvonimi on saksaksi Fürst von Monaco. Fürstin pojan arvonimi yleensä on Prinz ja tyttären Prinzessin. Joissakin aatelissuvuissa kaikkien tai useiden sukuun kuuluvien miesten arvonimi on Fürst tai Herzog ja naisten Fürstin tai Herzogin. Saksassa prinssin arvonimi voi olla jopa herttuaa tai suurherttuaa alempiarvoisempisen sen mukaan, minkä alueen prinssi on kyseessä.

Latina: Princeps
Englanti: Prince, Princess
Ranska: Prince, Princesse
Saksa: Fürst, Fürstin / Prinz, Prinzessin
Italia: Principe, Principessa
Espanja: Principe, Princesa
Portugali: Principe, Princeza
Venäjä: Knyaz, Knyazhna

Herttua, herttuatar

Herttua tulee gootin kielen sanasta harjatuga, joka tarkoittaa sotajoukon johtajaa. Herttua oli usein kruununvasalli eli kuninkaan tai keisarin vasalli. Herttuan vasalleja olivat markiisi, kreivi ja paroni.

Latinan dux oli kenttämarsalkan arvonimi, johon useiden kielien herttuaa tarkoittava arvonimi pohjautuu. Saksassa arvonimeä Herzog tai Herzogin käytettiin tarkoittamaan aatelissukujen jälkeläisiä (ks. Prinssi). Herttuakunta on arvonimeen liitetty maa-alue, jota herttua hallitsee, esim. Cornwallin herttua.

Englanti: Duke, Duchess
Ranska: Duc, Duchesse
Italia: Duca, Duchesa
Espanja: Duque, Duquesa
Saksa: Herzog, Herzogin
Ruotsi: Hertig

Markiisi, markiisitar

Markiisi tulee ranskan sanasta marquise, joka on oikeasta n markiisin feminiinimuoto eli markiisitar. Ranskassa markiisi on marquis, joka taas on johdettu saksan sanasta Markgraf ("Mark-kreivi", ks. Saksalaiset graf-arvot). Markiisi on siis rajakreivi tai maakreivi. Markiisi on usein herttuan vasalli. Markiisin vasalleja ovat kreivi ja paroni.

Isossa-Britanniassa markiisin arvo sellaisenaan on aika harvinainen verrattuna muihin maihin. Sen sijaan Isossa-Britanniassa kaksi kolmasosaa herttuoista on myös markiiseja. Isossa-Britanniassa on tapana, että vanhin poika käyttää jotakin isänsä vähäisempää titteliä ja koska useat herttuat ovat myös markiiseja, herttuan pojat ovat useimmiten markiiseja.

Saksan Markgrafit hallitsivat omia alueitaan suhteellisen itsevaltaisesti, joten saksalainen Markgraf on muiden maiden markiiseja ylempiarvoisempi.

Englanti: Marquess, Marchioness
Saksa: Markgraf, Markgräfin (jotka ovat puolestaan englanniksi Margrave ja Margravine)
Ranska: Marquis, Marquise
Italia: Marchese, Marchesa
Espanja: Marqués, Marquesa
Portugali: Marquez, Marqueza
Saksa: Markgraf, Landgraf, Pfalzgraf
Ruotsi: Markis

Kreivi, kreivitär

Kreivi tulee joko keskialasaksan sanasta greve, tuomari tai bysanttilaisesta hovin virkamiehen arvonimestä grapheus, kirjuri. Grapheuksesta taas on peräisin frankkien arvonimi graphio, joka tarkoittaa kuninkaallista virkamiestä. Muinaisessa Roomassa kreivi oli keisarillinen virkamies, joka oli herttuaa ylempiarvoisempi. Kreivi on usein markiisin vasalli ja kreivin vasalleja ovat kreivi, varakreivi ja paroni.

Englannissa kreiviä vastaa jaarli (earl), joka on peräisin viikinkien arvonimestä jarl. Jarl tarkoitti ylhäistä miestä, kuninkaasta seuraavaa. Vilhelm Valloittaja piti jaarlia kreivin synonyyminä, joten kreivin englanninnokseksi vakiintui jaarli, vaikka arvonimet eivät olleet täysin sama asia. Muinaisenglannissa ei ollut feminiinimuotoa jaarlista, joten kreivittären arvonimeksi tuli countess. Mikäli Landgraf-arvonimeen (ks. Saksalaiset graf-arvot) sisältyi suvereenisti hallittu alue, Landgraf oli jopa korkeampi arvo kuin herttua tai prinssi, mikäli näillä ei ollut omaa aluetta halliitavanaan.

Irlannin kelttiläiset arvonimet Ard Tiarna (ylhäinen herra) ja Tiarna (herra) kuuluivat miespuolisille aatelisille ja heidän vaimojensa titteli oli Bantiarna (herran vaimo). Naiset eivät voineet saada kelttiläistä arvonimeä. Irlannin kelttiläisessä aatelistossa oli vähemmän arvonimiä kuin mantereen tai Anglo-Normannien aatelistossa, joten ainoat vastaavat arvonimet olivat kreiviä vastaava Ard Tiarna ja paronia vastaava Tiarna. Englantilaiset toivat omat aatelisarvonsa Irlantiin kun Irlanti liitettiin Englantiin ja kelttiläiset arvonimet korvautuivat "normaaleilla" arvonimillä. Joitakin muinaisia arvonimiä on vielä käytössä Irlannissa, mutta ne ovat vain nimellisiä.

Latina: Comes, Comitissa
Englanti: Earl, Countess
Saksa: Graf, Gräfin; Landgraf, Landgräfin (englanniksi Landgrave, Landgravine);
Pfalzgraf, Pfalzgräfin (englanniksi Count-Palatine, Countess-Palatine)
Ranska: Comte, Comtesse
Italia: Conte, Contessa
Espanja: Conde, Condesa
Portugali: Conde, Condeza
Ruotsi: Greve, Grevinde
Tanska: Greve Grevinde
Hollanti: Graaf, Graafin
Kelttiläinen Irlanti: Ard Tiarna, Bantiarna
Unkari: Groef, Groefin
Ruotsi: Greve

Varakreivi

Varakreivi on kreiviä alempi arvo ja varakreivi on usein kreivin vasalli. Varakreivillä itsellään ei ole vasalleja. Kreivin vanhin poika, jolla ei ole omaa läänitystä voi myös olla arvonimeltään varakreivi. Varakreivejä on lähinnä Isossa-Britanniassa ja Ranskassa. Varakrevi "ylijäämäarvonimi", jonka kuningas antoi jollekin, jonka katsoi aateloinnin arvoiseksi muttei kuitenkaan tarpeeksi tärkeäksi jotta hänestä olisi tehty kreivi. Varakreivin arvonimi sai alkunsa Ranskassa, jossa se alkujaan merkitsi nimenomaan kreivin varamiestä (vrt. varakuningas).

Englanti: Viscount, Viscountess
Ranska: Vicomte, Vicomtesse
Italia: Visconte, Viscontessa
Espanja: Vizconde, Vizcondesa
Portugali: Vizconde, Vizcondeza

Paroni, paronitar

Paroni tulee muinasyläsaksan sanasta baro, taistelukelpoinen mies. Ranskassa baro muuttui muotoon baron. Paroni on kreivin tasoinen tai alempi aatelisarvo ja paronin vasallit ovat myös paroneja. Saksassa Baron on Freiherriä alhaisempi.

Englanti: Baron, Baroness
Saksa: Baron, Baronin; Freiherr, Freifrau (vanhentunut muoto Freiherrin)
Ranska: Baron, Baronne
Italia: Barone, Baronessa
Espanja: Baron, Baronesa
Portugali: Baron, Baroneza
Kelttiläinen Irlanti: Tiarna, Bantiarna

Vapaaherra, vapaaherratar

Tätä arvonimeä voi käyttää kenestä tahansa aatelissukuun kuuluvasta, jolla ei ole erillistä aatelisarvoa. Vapaaherratar on naimisissa vapaaherran kanssa. Ruotsi-Suomessa vapaaherrallisen suvun miespuoliset jäsenet olivat vapaaherroja ja päämies oli paroni.

Ruotsi: Friherre

Taani

Taani oli anglo-saksisessa Englannissa rahvaan yläpuolella oleva, mutta jaarlia ja ylimystä alhaisempi henkilö, jolla oli läänityksiä ja joka palveli lääninherraa aseellisesti. Skotlannissa taani oli klaanin päämies, arvoltaan paronia vastaava.

Englanti: thegn / thane

Ritari

Suomenkielen sana ritari tulee ruotsin sanasta riddare. Vanhassa ruotsissa ritari oli riddari, joka puolestaan on peräisin keskialasaksan sanasta Ritter, joka tarkoitti ratsastajaa.

Saksassa ritarit jaettiin kahteen luokkaan: Ritter ja Ministeriales. Ministeriales oli maata omistava ritari, Ritter taas maaton ritari. Saksalaiset ritarit eivät olleet vapaita miehiä kuten ranskalaiset tai englantilaiset ritarit, vaan vasallius periytyi matrilineaarisesti. Ministerialesilla saattoi olla linna tai sitten hän asui kaupungissa, jonka piispa tai kreivi oli heidän herransa. Ritter puolestaan oli naimaton ja asui siellä, minne hänen herransa hänet määräsi. Vapaus oli kuitenkin suhteellista, sillä keskiajalla kaikki olivat jonkun vasalleja.

Englannin sana knight on johdettu muinaisenglannin sanasta cniht, joka tarkoittaa nuorukaista tai aseellista palvelijaa. Ritarin Latina:ankielinen nimi on caballarius, joka tarkoittaa hevosmiestä.

Ranskaksi ritari on chevalier ja espanjaksi caballero. Alun perin ritari oli ratsusotilas, joka palveli jotakin lääninherraa. 1250-luvulta alkaen ritari oli enemmän aatelisarvo kuin varsinainen ratsumiestä tarkoittava sotilasarvo. Sitä ennen mies voi olla aatelinen olematta ritari tai ritari olematta aatelinen. Ks. Ritariuden historia.

Englanti: Knight
Ranska: Chevalier
Italia: Cavaliere
Espanja: Caballero
Saksa: Ritter
Ruotsi: Riddare

Junkkeri

Nuorten aatelisherrojen arvonimi (yleensä herttuan tai kreivin poika), Saksassa maalaisaatelin arvonimi.

Lordi ja lady

Näitä arvonimiä käytetään virallisesti vain Englannissa. Kyseessä on aatelissukuun kuuluvan yleisnimitys. Ladyn on oltava naimisissa, naimattomasta aatelisneidosta käytetään vain nimitystä neito, esim. Marian-neito.

Tarkasti ottaen arvonimi lord vaatii läänityksen ja muista käytetään nimitystä milord. Naimattomista ja alaikäisistä lordeista käytetään nimitystä herra, esim. William-herra. Jos henkilö kuuluu kuningasperheeseen, nimitys on prinssi tai prinsessa.

Ruotsi-Suomen rälssi

Kun valta keskittyi keskiajalla Ruotsin valtakunnassa kuninkaalle, talonpoikaisylimystölle annettiin verovapaus vastapalvelukseksi siitä, että he varustivat ratsumiehen, joka palveli kuninkaan joukoissa. Tämä tapahtui 1279 kun Maunu Ladonlukko antoi Alsnön asetuksella verovapauden kaikille niille ritareille ja asemiehille, jotka ratsumiehinä palvelivat kuningasta tai ylimyksiä. Tästä sai alkunsa rälssi eli vapaasääty, jonka suomenkielinen nimitys tulee ruotsin sanasta frälse eli vapaa.

Maunu Erikinpoika antoi 1345 oikeuden kenelle tahansa vuotuisissa asekatselmuksissa ilmoittautua ratsuväkeen, joten siitä lähtien saattoi jokainen talonpoika, joka jaksoi kustantaa ratsun ja ratsumiehen kalliit varusteet kohota rälssimieheksi. Verovapaus oli aluksi pelkästään henkilökohtainen eikä periytynyt. Rälssimies voi menettää verovapautensa, mikäli hän ei pystynyt varustamaan katselmukseen ratsumiestä. Jos jollakulla ei ollut enää varaa suorittaa ratsupalvelusta, riitti kun asiasta ilmoitti katselmuksessa, jolloin rälssimiehestä tuli jälleen veroa maksava talonpoika.

Vuonna 1442 Kristofferin Maanlaki ulotti rälssioikeuden koskemaan myös Itämaata eli Suomea, siihen saakka ainoastaan Ruotsissa asuvilla talonpojilla oli mahdollisuus kohota rälssimieheksi. Ratsumiehen varustaminen maksoi kuitenkin niin paljon, että vain harvoilla oli mahdollisuus ryhtyä rälssimieheksi. Aatelisto jakaantui keskiajalla kahteen luokkaan. Ylhäisaateliin kuuluivat kreivit, vapaaherrat ja valtaneuvosten jälkeläiset. Alhaisaateli johon rälssimiehet kuuluivat oli suhteellisen köyhä ja runsaslukuinen.

Kuningas Juhana III määräsi 1569, että jos rälssimies ei kyennyt enää köyhyytensä vuoksi ratsupalvelusta suorittamaan, hän ei menettänyt aatelisarvoaan ja siitä seuraavia erioikeuksia. Näin ollen vuodesta 1569 lähtien rälssi merkitsi aateluutta ja rälssiys muuttui perinnölliseksi.

Brittiläiset aatelisarvot

Iso-Britannia on ainut Euroopan maa, jossa myönnetään nykyisin aatelisarvoja. Brittiläisen aatelisen yleinen arvonimi on peer (pääri). Päärinarvo on perinnöllinen ja oikeuttaa paikkaan Iso-Britannian parlamentin ylähuoneessa. Vuoden 1958 jälkeen on voitu myöntää elinikäisiä päärinarvoja, jotka eivät periydy, mutta oikeuttavat paikkaan ylähuoneessa. Ritari ja baronetti eivät ole päärejä, vaikka ovatkin aatelisia. Britanniassa käytetyt arvonimet on listattu seuraavassa taulukossa ylimmästä alimpaan.

Duke, duchess Herttua/herttuatar. Käytössä vuodesta 1337 alkaen. Vanhimman pojan arvonimi on yleensä marquiese (markiisi), muiden poikien arvonimi on lord ja tytärten lady. Herttuan poika ei ole kuitenkaan välttämättä markiisi, ks. Markiisi.
Marquess

Markiisi. Käytössä vuodesta 1385 alkaen. Vanhimman pojan arvonimi on viscount (varakreivi), muiden poikien arvonimi on lord ja tytärten lady.

Earl, countess

Kreivi/jaarli, kreivitär. Käytössä viikinkiajalta (800-1000) alkaen. Vanhin poika käyttää yleensä isän toista arvonimeä, muiden poikien arvonimi on lord ja tytärten lady.

Viscount, viscountess Varakreivi. Käytössä vuodesta 1440 alkaen. Lasten arvonimi on honorable (kunnianarvoisa).
Baron, baroness Paroni/paronitar. Käytössä vuodesta 1066 alkaen. Arvonimenä käytetään paronin sijasta arvonimiä lord tai lady. Lasten arvonimi on honorable (kunnianarvoisa).
Baronet Baronetti. Baronetti ei ole pääri. Baronetti on arvoltaan ritaria vastaava ja aatelisarvo on periytyvä. Baronetti käyttää arvonimeä sir ja baronetin vaimon arvonimi on lady.
Knight Ritari. Ritarinarvo ei ole periytyvä. Ritarin arvonimi on sir ja ritarin vaimon arvonimi on lady. Ritarikuntaan kuuluvan naisen arvonimi on dame.

Saksalaiset graf-arvot

Saksan sana graf on etymologisesti sukua englannin sanalle reeve, joka tulee muinaisenglannin sanasta gerefe. Englannin reeve oli nimitetty virkamies, esim. shire reeve, josta tuli sheriffi, joka ylläpiti rauhaa ja järjestystä ja keräsi verot.

Saksassa grafille oli olemassa useita etuliitteitä ja arvonimi sisälsi paitsi aateluuden, myös jonkinlaisen "virkanimikkeen". Näin ollen graf ei ole täysin sama kuin kreivi, vaikka ne vastaavatkin toisiaan arvoltaan. Saksassa jotkin virkanimikkeet - joita muualla Euroopassa hoitivat nimitetyt rahvaat - olivat aatelisia ja perinnöllisiä. Esim. aatelisen Thurn und Taxis -suvun kantaisät olivat keisarillisia postimestareita.

Markgraf, margravine Markgraf oli alunperin saksalaisen rajamaan tai rajaseudun (mark, engl. march) sotilaskomentaja. Myöhemmin arvonimen tullessa perinnölliseksi, se oli verrattavissa markiisin arvoon. Alun perin markgraf oli markiisia ylhäisempi.
Pfalzgraf, Pfalzgräfin Pfalzgraf (engl. count-Palatine) oli keskiajalla (erityisesti Saksalais-Roomalaisessa keisarikunnassa) varakuningas ja hallitsi (pfalz)kreivikuntaa.
Landgraf, Landgräfin Kreiviä vastaava arvonimi. Landgrafin arvonimi on Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan ajalta ja Landgrafin valta oli muiden maiden kreiviä suurempi.
Burggraf, Burggräfin 1100- ja 1200-luvuilla linnan, linnan hallitseman kapungin sekä lähimaaseudun kuvernööri. Myöhemmin arvonimestä tuli perinnöllinen.
Rheingraf, Rheingräfin 1100- ja 1200-luvuilla kreivin arvoinen aatelin, joka hallitsi linnaa tai linnoitusta Reinin laaksossa ja jolla oli oikeus kerätä tullimaksuja jokea pitkin matkustamisesta.
Altgraf, Altgräfin Kreivin arvoinen aatelinen, joka hallitsi linnaa tai linnoitusta vuoristoseudulla (esim. Alpeilla) ja jolla oli oikeus kerätä tullimaksuja teitä ja solia pitkin matkustamisesta.
Wildgraf, Wildgräfin Kreivin arvoinen aatelinen, joka hallitsi metsää ja asumattomia seutuja ja joka toimi kreivikuntansa metsänvartijana ja riistanhoitajana.
Raugraf, Raugräfin Kreivin arvoinen aatelinen, joka hallitsi joutomaata ja asumattomia seutuja. Hyvin harvinainen arvonimi.