Häävalmistelut

 

 

 

Avioliiton esteiden tutkinta / kuulutukset

Tämä muodollisuus on hoidettava kirkkoherranvirastossa viimeistään viikkoa (7 pv) ennen häitä. Esteiden tutkinta on voimassa 4 kuukautta. Samalla sai valita, julkaistaanko tieto Esse-lehdessä (Espoon seurakuntien lehti) ja/tai luetaanko se jumalanpalveluksessa ja jos luetaan, koska niin tehdään. Päädyimme salailun siinä vaiheessa siihen, että lehdessä ei julkaista mitään, mutta että kirkossa kuulutukset voidaan kyllä lukea.

Kuuliaiskahvit ovat kuulemma tapana jossain päin Suomea eli morsiuspari (tai jommankumman vanhemmat?) tarjoaa kaffetta & bullaa sinä sunnuntaina, kun kuulutukset luetaan. Ajattelimme olla piittaamatta tästä tavasta... Niinkuin monesta muustakin tavasta.

Huomenlahja (nykyinen versio)

Listataan tämä nyt tähän, koska nykyisin molemmat tuntuvat ostavan huomenlahjoja... Tuoretta vaimoa on tietenkin mukava muistaa esim. korulla. Miehelle lahjan keksiminen on vaikeampaa. Jussi sai huomenlahjaksi CD:n, jossa on kauniita rakkauslauluja ja se etsimällä etsitty yhteinen biisi.

Mukaan päässeitä biisejä (ja kyllä, meillä on alkuperäiset versiot CD:llä)

  • Takorautaa-kokoelmalta Toni Virtasen esittämä Romanssi ja Timo Rautiaisen esittämä Akselin ja Elinan häävalssi (jos olisimme tanssineet häävalssin, tämä olisi ollut se)
  • Love Is a Many Splendoured Thing
  • Speak Softly Love elokuvasta Kummisetä
  • Nature Boy (ei Moulin Rouge -versio)
  • Dido: Here with Me
  • Alanis Morrissette: Head Over Feet
  • Yö: Laulu meille kahdelle
  • Don Huonot: Tuulee
  • Spagna: I Wanna Be Your Wife (sillä onhan 80-luvun eurodiskohömppähumppa palaamassa)

Mikäs sitten on se ns. meidän biisimme?

Metallica: Enter Sandman! (Eikä kumpikaan meistä osaa kertoa, miksi.)

Hääkoristeet, -karkit ym. sälä

Selvitimme häämme mahdollisimman vähällä sälällä ja jatkoimme hillityllä linjalla: emme värkänneet hääkarkkeja tai tyllillä koristeltuja styrox-sydämiä tai kaaria. Emme hankkineet servettejä, kutsuja ja ohjelmia sävy sävyyn (juhlapaikalla oli varsin kauniita servettejä) emmekä laittaneet edes kenkiä ja oluttölkkejä auton perään kolisemaan saatikka jotain hassua kylttiä auton takaikkunaan...

Hääkarkeista puheenollen: tiesittekö, että keskiajalla, kun naimisiinmenosta ei saanut kirjallista dokumenttia (koska vain hyvin harvat osasivat lukea tai kirjoittaa), häihin kutsutut pikkulapset saivat toimia todistajina, sillä avioliitto oli lainvoimainen niin kauan kuin joku muisti sen solmimisen. Jotta lapset muistaisivat hääpäivän, heidät joko piiskattiin kunnolla tai heille annettiin runsaasti karkkia. Lieneekö tässä sitten hääkarkkien historiallinen tausta?

Hääpäivä

Hääpäiväksemme valitsimme 1.11.2003 eli pyhäinpäivän. Aluksi vitsin vuoksi ilmaan heitetty 11.10.2003 olisi ollut liian epätoivoisen yrityksen tuntuinen Marjutin kannalta: "Ehdinpäs juuri ja juuri naimisiin ennenkuin täytin 30 vuotta..." (Tuo kohtalokas päivähän oli 12.10.2003.)

Hääyö

Hääyömme vietimme hotelli Tornissa, olimme varanneet hotellin tarjoaman hääpaketin. Se oli hienoa: huoneessa odotti ruusuja ja shamppanjaa... tai siis kuohuviiniä ja hotellin lahja (John Grayn kirja Anna intohimon hehkua vuoden jokaisena päivänä).

Aamulla pääsi lojumaan ammeeseen, kietoutumaan unisex-kokoiseen kylpytakkiin ja sujauttamaan jalkansa unisex-kokoisiin tossuihin. Sen jälkeen saikin vain odotella aamiaista, joka tarjoiltiin huoneeseen... Miksei joka aamu voisi saada aamiaista valmiiksi eteen kannettuna?

John Grayn kirjasta puheenollen: hassua kyllä, jo sivulla 7 päädyttiin jo puhumaan syrjähypyistä... Niitä ei suositeltu, vaan todettiin, että jos intohimo ja romantiikka säilyy, ei syrjähyppyihinkään ole tarvetta. No, onhan se hyvä, että asia käsitellään noinkin nopeasti!

Juhlapaikka

Ykkösvaihtoehtomme ravintola Alberga oli valitettavasti pyhäinpäivänä kiinni. Haikaranpesään olisi taas joutunut muiden buffetvieraiden keskelle ja eräs espoolaisessa kauppakeskuksessa sijaitseva ravintola ei koskaan tainnut lähettää meille menuehdotuksia lupauksestaan huolimatta...

Päädyimme valitsemaan juhlapaikaksi kartanokylpylä Kaisankodin. Olisimme jääneet sinne yöksikin, mutta idyllinen piharakennus oli valitettavasti varattu, joten päätimme valita sen sijaan hotelli Tornin hääpaketin (yllä). Kaisankoti oli viehättävä rakennustelineistä huolimatta ja meidät toivottivat tervetulleeksi Halloween-kummitus ja -kurpitsa sekä pöydillä olleet muoviötökät... Hihii! Meidän tilaamme ja pöytäämme ei kyllä oltu koristeltu ökkömönkiäisillä (toim. huom: Anjalankosken murteella sanottuna öhkömönkiäisillä) , muut huoneet kartanosta kyllä. Ruoka oli hyvää ja kakun loput sai pakattuna mukaan, joten kakkua riitti vielä vieraille matkaevääksi ja seuraavaksi päiväksi kahvin kanssa.

Kihlat

Pari on kihlautunut, kun he ovat sopineet menevänsä naimisiin. Muutama tuttu pariskunta jätti kihlasormukset ostamatta ja osti suoraan vihkisormuksen - mikäs se siinä, ei kihlautumiseen sormuksia tarvita, se lupaus avioliitosta vain... Me kihlauduimme 20.2.02 perinteis-tyypillisesti sormusten kera (niinkuin varmaan moni muukin, jolleivat jo 02.02.02 ehtineet...), mutta ilman kihlajaisjuhlia tai -kahveja.

Kirkko - eli kappeli (eli varsinainen vihkiminen)

Kirkkohäät, ehdottomasti! ("Käydään kahdestaan lounastunnilla maistraatissa" ei sopinut Jussille eikä se Marjutistakaan ollut niin hyvä idea muuten kuin helppouden kannalta.) Perkkaan kappeli oli sopivan pieni ja kodikas - ja sen sai varattua samalla, kun kävimme pyytämässä avioliiton esteiden tutkintaa.

Varsinainen seremonia oli lyhyen kaavan mukaan, mutta ajattelimme, että sormusvalat voisivat olla mukava lisä. Perinteisen "tahdon":in lisäksi sanoimme siis "Minä, NN, otan sinut..."

Kävelimme yhdessä alttarille, sillä morsiamen luovuttaminen olisi joka tapauksessa poissa kuvioista eikä Marjutin veli suostunut luovuttamaan Marjutia (veljeltä kysyttiin kerran nätisti ja kun hän ei oikein innostunut, annoimme asian olla).

Kutsut

Soitimme ensin kaikki vieraat läpi, sitten lähetimme vielä viralliset kutsut. Ajattelimme, että se olisi mukavinta, samalla saisimme kerrottua, miksi aiomme pitää pienet häät (ja toivoimme, että sana leviäisi sitä kautta eikä kukaan pahastuisi).

Kyltit

Usein matka kirkosta juhlapaikalle on pitkä ja vieraiden suunnistamisen helpottamiseksi matkan varrelle laitetaan kylttejä ohjaamaan oikeaan suuntaan. Meillä homma oli helpompaa: anopit tulivat samalla autolla perässä (saako tässä välissä sanoa "eivätkä edes eksyneet, hitsi vie"?).

Pari kainoa pyyntöä olisi näin häävieraan näkökulmasta: 1) kyltit kannattaa tehdä tukevasta paperista tai laittaa niiden taakse tukea (rimaa tjsp.), sillä kartonki alkaa helposti lerputtaa eikä kukaan saa selvää lyhtypylvääseen niitatusta kartonkisydämestä, jos sydämen reunat ovat kietoutuneet pylvään molemmin puolin. 2) Tekstin ja pohjan välisen kontrastin pitää olla riittävän suuri ja tekstin riittävän isolla kirjoitettu, jotta sen pystyy lukemaan liikkuvasta autosta. Musta teksti tummanpunaisella pohjalla ei ole hyvä ajatus. 3) Korjatkaa kyltit pois seuraavana päivänä! On ikävää katsella teiden varsilla sateessa virttyneitä "Pera & Mirkku 26.6." -kylttejä vielä heinäkuun puolella (ja varsinkin viime kesänä Seurasaaressa käydessämme kepin päähän tökätyt vanhat kartonkisydämet häiritsivät, koska paikka on niin kaunis - eikvätkö kyltitkin olisi voineet olla ympäristöön sopivia, tiedustelee nimim. "Eihän asia tietenkään minulle kuulu").

Lahjalista

Toisilla pareilla on tapana laittaa lahjalista johonkin tavarataloon. Mielipiteet jakautuvat kahtia: toisten mielestä lista on kätevä, koska silloin lahjaksi ei tule seitsemää leivänpaahdinta ja kymmentä kahvikuppia, joista jokainen on eri sarjasta eikä yksikään siitä, jota parilla jo on, ts. pari saa taatusti mieluisia lahjoja - ja hyvin laaditulla lahjalistalla on toivon mukaan kaikkiin, suuriin ja pieniin, budjetteihin sopivia lahjaehdotuksia. Toiset taas pitävät lahjalistaa ahneena varsinkin, jos listalla on vain kalliita toiveita ja sanovat, että lahjatoiveet voisi esittää tyylikkäämminkin (esim. häihin ilmoittautuessa asiasta voisi keskustella luontevasti tai sitten voisi konsultoida vanhempia, kaasoa tai bestmania).

Sen kummemmin lahjalistaan kantaa ottamatta (kukin taaplaa tyylillään jne. jne.) suunnittelin, että jos olisimme pitäneet isot häät, olisin tehnyt näille sivuille salasanan taakse anti-lahjalistan tyyliin "Meillä on jo leivänpaahdin, kolme kakkulapiota, sen-ja-sen sarjan lautasia ja sen-ja-sen sarjan laseja...", jolloin vieraat olisivat osanneet toivon mukaan lukea rivien välistä ja tuoneet jotain, jota listassa ei vielä mainita.

Musiikki (osa 1: kirkko)

Kirkollisessa vihkimisessä on otettava huomioon tapahtuman kirkollinen luonne, joten aivan mikä tahansa musiikki ei tilaisuuteen sovi. Vaikka siis kuinka tekisi mieli marssia alttarille Imperial Marchin (Star Wars, Darth Vaderin teema) tahtiin ja pois Paranoidin (Black Sabbath) sulosävelien siivittämänä, on otettava huomioon se, että kanttori ei välttämättä suostu ko. sävellyksiä soittamaan. Turvallisempaa onkin turvautua perinteisiin häämarsseihin (tullessa vakavampi, lähtiessä iloisempi), joiden top 3 lienee tämä:

  • Wagnerin häämarssi Lohengrin-oopperasta (eli se jota lauletaan sanoilla "Here comes the bride, all dressed in white...")
  • Melartinin häämarssi näytelmästä Prinsessa Ruusunen
  • Mendelssohnin häämarssi elokuvasta Kesäyön unelma

Meidän valintamme olivat aluksi Elgarin Pomp and Circumstance March nro 1 (hidas osuus siitä) ja lopuksi perinteisemmin Melartinin häämarssi.

Vihkimisen aikana voidaan laulaa virsi tai se voidaan korvata musiikkiesityksellä. Me arvelimme, että alle kymmenestä vieraasta ei ääntä lähde, joten pyysimme virren sijaan kanttoria soittamaan Bachin Airin (Marjutin lemppareita).

Musiikki (osa 2: juhlapaikka) / häävalssi

Juhlapaikan tärkein musiikkiesitys lienee häävalssi - ja muutenkin musiikki lienee sitä, mitä bändi soittaa. Bändikin olisi ollut jo tiedossa (joko rock- ja/tai humppasellainen), mutta... Sori, pojat!

Jos olisimme tanssineet häävalssin, se olisi ollut Akselin ja Elinan häävalssi (Kauan katsoin, katsoin sua syvälle silmiin, katsoin ja ajattelin...) Muista valsseista emme niin tienneet muuta kuin sen, että Metsäkukkia olisi ehdottomasti pois kuvioista, sillä Marjut ei todellakaan halunnut häävalssiksi laulua, joka alkaa "Metsään on tullut jo syys, lohduton yön hämäryys..." Valssi varmaankin päättyy iloisemmin, eihän se muuten olisi häävalssi, mutta Marjut ei koskaan muista siitä enempää kuin nuo kaksi säettä.

Kuinka häävalssi sitten tanssitaan? Ensimmäisen valssin hääpari tanssii yleensä kahdestaan, toisen valssin puolessavälissä voidaan pyytää jo muita vieraita mukaan. Parit vaihtuvat suunnilleen näin:

Valssi 1: hääpari
Valssi 2: morsian + morsiamen isä ja sulhanen + morsiamen äiti
Valssi 3 jne.: morsian + sulhasen miespuolisia sukulaiset + bestman ja sulhanen + morsiamen naispuoliset sukulaiset + kaaso

Polttarit

Polttareita (saks. polterabend) vietetään sinkkuillan kunniaksi kavereiden kesken. Yleensä bestman kumppaneineen järjestää sulhaselle polttarit ja kaaso morsiamelle. Polttarit ovat olleet miehelle "se viimeinen poikamiesilta" ennen avioitumista - ja naisille järjestetyilläkin polttareilla on pitkät perinteet: jo vuosisatoja sitten morsiamelle järjestettiin pienet juhlat kapioiden keräämistä varten, jos isä ei hyväksynytkään sulhasta ja antanut tyttärelleen myötäjäisiä.

Yleensä polttarit tulevat myös ns. yllätyksenä, vaikka kyllähän niiden ajankohdan arvaa viimeistään viikkoa ennen häitä - tuskinpa kukan juhlii enää häitä edeltävänä perjantaina.

Itse kieltäydyin kunniasta. Jussi ei.

Riisin heittäminen

Marraskuussa riisin heittäminen ei tuntunut kovin fiksulta ajatukselta ja kymmenen vieraan voimin se saattaisi olla melko laimeaakin... Riisin heittämisen sanotaan symboloivan onnea tuovaa sadetta, lisäksi sillä pyritään takaamaan hääparin lapsionni.

Ruokalista

Ruokalistaa suunnitellessa on otettava huomioon se, että vieraat saattavat syystä tai toisesta noudattaa erikoisruokavaliota. Heillä saattaa olla allergi(oit)a, diabetes, keliakia, laktoosi-intoleranssi (joko niin lievä, että vähälaktoosiset tuotteet sopivat tai niin paha, ettei laktoosi sovi heille ollenkaan) tai he saattavat olla kasvissyöjiä (lakto-ovo tai muu variantti, sekin vaihtelee - jotkut enimmäkseen kasvispitoista ruokavaliota noudattavat henkilöt sanovat syövänsä kanaa ja/tai kalaakin) tai vegaaneita tai syövät orgaanista ruokaa tai...

Pitopalvelut ja ravintolat osaavat ottaa erikoisruokavaliot huomioon ja jos sopimuksesta tehdään myös omia annoksia heille, joille "tavallinen" menyy ei sovi. Kannattaa siis tarkistaa tämäkin viimeistään silloin, kun ilmoittautumisia otetaan vastaan.

Hääkakun leikkaaminen on ohjelmanumero sinänsä. Perheessä hallitsee se, joka a) pitää kättänsä ylempänä ja/tai b) polkaisee ensin, kun kakkua leikataan. (Mutta mikä on oikea aika polkaista? Sekö, kun kakkulapio osuu kakkulautaseen? Ilmeisesti.)

Valokuvat

Onnistuimme saamaan valokuvaajan pyhäinpäivästä huolimatta ja kävimme kuvattavana ennen vihkimistä. Ensin kysyimme kuvausta FotoGalleriasta, ei onnistunut, ei myöskään Isossa Omenassa. Tapiolasta löytyi kuitenkin kuvaaja.

Lisäksi värväsimme Marjutin veljen näpsimään kuvia digikameralla seremonian & aterian aikana (toim. huom. muista ladata kameran paristot ja tyhjentää muistikortit!) - ja velihän kuvasi! Lisäksi bestman Mikko otti kuvia perinteisellä kameralla.

Vieraat

Päätimme pitää pienet häät ja kutsua paikalle vain perheet: äidit, Marjutin mummon, siskon ja veljen sekä tasapuolisuuden nimissä Jussin tädin ja toisen tädin puolisoineen.

Vihkisormus

Vihkisormuksen pyöreän muodon sanotaan symboloivan ikuisuutta. Timantti taas symboloi kestävää rakkautta. Lisäksi uskottiin, että vasemmasta nimetömästä on suora yhteys sydämeen, siksi sormusta pidetään vasemmassa sormessa. (Poikkeuksiakin on, esim. ortodoksit pitävät vihkisormusta oikeassa kädessä, samoin saksalaiset. Saksassa leski pitää sormusta vasemmassa kädessä! Poikkeuksia tähänkin tietysti on...)

Sanotaan myös, että kihlasormuksen pitäisi maksaa sulhasen kuukauden palkan verran ja vihkisormuksen kolmen kuukauden palkan verran. No, tuosta propagandasta huolimatta selvisimme kuitenkin halvemmalla... Jussi päätti perusbudjetin ja Marjut päätti maksaa ylimenevän osuuden, sillä vihkisormuksen pitää olla mieluinen, koska sitä on tarkoitus katsella koko loppuelämä.

Oikeastaan tämä oli se helpoin osuus: jo kesän alussa Marjut huomasi juuri sen sormuksen (yksi tynnyri-istutettu timantti) kultasepänliikkeen ikkunassa ja vielä 40% alennuksella! Ensimmäinen shokki oli, kun sormusta kokeiltiin ensimmäisen kerran ja Marjut näki hinnan... "Tuota, paljonkos tästä sitten jää", piti kysyä urheasti - ja huh, samalla selvisi, että se isolla ollut hinta olikin markkoja eikä euroja... Kesän ajan sormusta katseltiin ja mietittiin ja lopulta se haettiin kotiin, ettei tarjous ehtisi päättyä (40% teki monta euroa!) tai joku muu ehtisi ostaa sormusta pois. Jussi maksoi oman budjettinsa mukaisen summan ja Marjut loput.

- Näyttääkö tää sormus mölöltä kihlasormuksen (Sandbergin Merivirta-sarjaa) kanssa?
- Kyllä, prinsessahiontainen timantti olisi kyllä ollut parempi, mutta kun piti saada juuri tuo... Kai siihen tottuu.

Vihkisormusten kaiverrus

Kävimme kaiverruttamassa Marjutin vihki- ja Jussin kihlasormuksen KultaOmenassa, sillä Jussi ei halunnut vihkisormusta erikseen (vaikka Marjut kysyi sitä noin 358 kertaa varmuuden vuoksi). Olimme ostaneet liikkeestä jo kihlasormuksemme ja palvelu oli ollut hyvää. Sittemmin liike oli vaihtanut omistajaa. Keskustelu oli mielenkiintoinen:

- Päivää, vieläkö teillä kaiverretaan sormuksia käsin?
- Kyllä vain.
- Hienoa, mitä se maksaa?
- Onko sormukset ostettu meiltä?
- Toinen on, toinen ei.
(Myyjä käy tarkistamassa.)
- No, sen toisen kaiverrus on 14 euroa ja meiltä ostetun... öh... vähemmän.
- Oookkei, saako ne odottaessa?
- Ei valitettavasti.
- Koska ne saisi?
(Myyjä käy tarkistamassa.)
- Tiistaina.
- Ei kai siinä muukaan auta...
(Sormukset luovuttaan huokaisten. Jussi saa kulkea villisti ja vapaasti muutaman päivän ilman.)

Saimme sormukset sovittuna aikana, tosin näyttää hieman siltä, että ainakin vihkisormuksen kaiverrus menee hieman vinoon... Yhteensä kaiverrukset maksoivat 15 euroa! (Vähemmän = 1 euro?)

Muita muistettavia asioita

  • Värvää kaaso (Marjo-sisko) & bestman (Mikko) + värvää kaaso lukemaan epistolateksti kappelissa
  • Tapaa pappi
  • Marjutin muistilista

Hääpuku

Hääpuku on Suomessa ollut valkoinen noin sadan vuoden ajan - sitä ennen jopa pukeuduttiin mustaan ja vielä 1900-luvun alkupuolella pukuja oli vielä mustia pukuja, vaikka valkoiset puvut yleistyivätkin kovaa vauhtia (muistan kuvan kaverini iso-isovanhemmista: he seisovat kuvassa tummissa vaatteissaan vakavan näköisinä, olihan myös valokuvaajalla käynti iso asia naimisiinmenon lisäksi).

Hunnun taas sanotaan suojelevan morsianta pahoilta hengiltä - alunperin huntu oli niin paksu, että siitä ei nähnyt läpi, joten morsian oli pakko saattaa alttarille. Hunnun ansiosta sulhanen ei nähyt morsianta ennen vihkimistä. Kuvassa testaan pukua hunnun kanssa, mutta jätin kuitenkin loppujen lopuksi hunnun pois.

Vieläkin sanotaan, että sulhanen ei saisi nähdä morsianta ennen häitä, sillä se tuo huonoa onnea. Meillä se ei ihan onnistu (eikä sillä ole väliäkään), sillä jotenkin huomasin ns. joutuneeni ompelemaan hääpukuni itse ja Jussi on ollut apuna sovituksessa... Bestman Mikko toi Kiinasta työmatkaltaan silkkiä pukua varten, kiitos siitä hänelle! Puvun ompelusta on myös oma sivu (varoitus: paljon kuvia). Kuulemma myös puvun ompeleminen itse tuo huonoa onnea. Meillä on sitten aika huono-onninen avioliitto tiedossa, olihan kimpussanikin muratteja!

Hyvät puolet:

  • puku on edullinen
  • kehuja on mukava saada

Huonot puolet:

  • jokaisen virheen tietää ja ne häiritsevät
  • koko ajan tekisi mieli keksiä jotain muuta ja uutta (esim. tummanpunaisia satiiniruusuja kaula-aukon ympärille tjsp.)

Puvun lisäksi neuloin huivin, ettei vilu yllätä - kuva löytyy neulesivuiltani.

Kaaso (& morsiusneidot)

Kaason perinteisenä tehtävänä on ollut auttaa morsianta pukeutumaan. Sitä hän taitaa tehdä nykyisinkin, lisäksi kaaso voi olla vihkimisen aikana kirkossa edessä alttarilla ja pidellä morsiamen kimppua vihkimisen ajan (ja vastaavasti ojentaa kimppua ottaessaan nenäliinan siltä varalta, että morsian liikuttuu ja tarvitsee sellaisen).

Morsiusneitoja (tai sulhaspoikia) meillä ei ole, ei edes pahoja henkiä hämäämässä niinkuin muinaisessa Egyptissä...

Kampaaja & meikki

Kuinka vaikeaa voikaan olla saada kampaajaa pyhäinpäiväksi! Soitin varmaankin kaikki Leppävaaran ja Tapiolan kampaajat läpi. Tapiolan Toporiinasta tärppäsi onneksi ensin (huh helpotusta!) ja kaikenkaikkiaan palvelu oli hyvää, mutta sain Leppävaarasta 10 euroa edullisemman tarjouksen. Hieman harmitti kaiken sen Toporiinassa nähdyn vaivan jälkeen... Jätin yhteen paikalliseen kampaamoon viestin, jos joku vaikka löytyisi ja sieltä soitettiin parin päivän päästä: eräs kampaajista lupasi tulla kotiin laittamaan hiuspehkoni kuntoon. Tässä lopputulokset:

Oma pää Kaason kampaus

Tutulle kampaajalle olisi tietenkin maksanut mielellään sen lähes-tuplahinnan, jonka pyhänä joutuu maksamaan, mutta vakiopaikkaani soittaessani tuntui siltä, että olin keskellä Pulkkisen sketsiä (tosin en jutellut vakiokampaajani kanssa, joten en tiedä, miten hän olisi asian hoitanut, vaan ilmeisesti puhelimessa oli paikan omistaja):

- Mitä, onko se pyhäinpäivä? Ei me silloin tehdä. Joo, ei me tehdä. Tuplahinnan siitä joutuis pyhänä maksamaan, mutta ei. Ei me sellaista. Ei. Se varattukin aika on mun kaverille, pitääkin soittaa sille.

Kaiken tuon jälkeen päätin köyhäillä ja tehdä meikin itse.

Kynnet

Voi ei, vastoinkäymiset jatkuivat: kynsiteknikkoni Sarianne Nail Heavenista oli lomalla... Jouduin siis uskaltautumaan uuteen paikkaan ja päädyin viimein Snappy Nailsiin. Lopputulos oli OK ja Anne oli mukava, hän liimasi myös Sariannen lahjoittamat kynsikorut (jotka saivat kehuja häiden jälkeenkin).

Morsiuskimppu & vieheet

Sopivan kukkakaupan löytäminen on vaikeaa! Kyse ei ole siitä, onko kauppa kallis tai halpa tai mistä kimpun saa halvimmalla - kukat maksavat, mutta hyvälle floristille maksaa mielellään - vaan siitä, synkkaako floristin kanssa. Leppävaara vaikuttaa olevan konsensus-aluetta, jokainen kukkakauppa arvoi kimpun hinnaksi 60-70 euroa. Floristi on kuitenkin alansa ammattilainen, minä en, joten haluaisin löytää sellaisen kimpuntekijän, jonka ideoihin ja näkemykseen voi luottaa. Kotipaikkakunnallani oli aikanaan Minikukka-niminen kukkakauppa, jonka floristi hemmotteli minut pilalle, sillä hän oli erittäin asiantunteva ja myi halpoja ja kalliita ratkaisuja aina yhtä iloisesti ja teki aina todella kauniita kimppuja muutaman ideanpoikasen pohjalta... Harmi, että hän lopetti.

Työpaikan lähellä olevan kukkakaupan floristi/myyjä oli jotenkin nihkeä ja tuntui siltä, että hänen luokseen olisi pitänyt mennä joko valmiin kuvan tai setelinipun kanssa, jotta hän olisi suostunut antamaan hinta-arvion tai keskustemaan kanssani. Rautatieaseman vieressä olevassa kukkakioskissa taas oli hurmaava mies, joka onnitteli heti ensimmäisenä (ihanaa!) . Hän osasi ehdottaa ja ideoida, mutta ohjasi sitten toiseen liikkeeseensä (ei kai vain se, jossa jo kävin?). Kotia lähellä oleva kukkakauppa taas ilmoitti ensin lapussa, että kauppa avataan taas 16.10. ja kun menin 16.10 siitä ohi, lapussa luki "Avataan 23.10.". Se siitä sitten.

Kimppuni, vieheet ja hiuskukat tilasin Gallerian kukkakaupasta: tummanpunaisia ruusuja, murattia ja muuta mukavaa tarpeen mukaan, hieman rönsyilevä kimppu. Gallerian kukkakaupassa jokainen myyjä oli ystävällinen ja valmis ideoimaan (sekä he, joilta olen vain kysynyt hinta-arviota että hän, jolle tein varsinaisen tilauksen). Jussi saa kantaa entisajan ritarien mukaan morsiamensa väriä eli tummanpunaista ruusua, bestmanille tilasimme neilikan.

Yksi häiden ohjelmanumero on morsiuskimpun (tai erillisen heittokimpun) heittäminen, naimattomat naisvieraat pääsevät kilpailevat siitä, kuka kimpun saa. Sanotaan, että kimpun napannut pääsee seuraavaksi naimisiin. Siskollani oli hyvä sauma: hän on vieraistamme ainoa naimaton nainen, joten ojensin kimpun suoraan hänelle. (Kuvassa heitto on lavastettu.)

Vastaavasti naimattomat miehet pääsevät kilpailemaan sukkanauhasta (jonka sulhanen joutuu ottamaan hampaillaan ilman käsiä?) ja tämä kilpailu onkin kahta kauheampi, sillä sekä bestman että veljeni ovat naimattomia. (Jätimme tämän ohjelmanumeron väliin.)

Sukunimen vaihto

Sukunimen vaihtumisen takia uusittavia papereita (ainakin nämä) ja muita käytännön seikkoja:

  1. ajokortti (3 kk sisällä, 41,30 €, uuden saa noin kuukauden kuluttua - tämä tilanne Espoossa marraskuussa 2003)
  2. pankkikortti (uuden kortin saaminen kestää noin 2-3 viikkoa)
  3. passi (periaatteessa passissa pitäisi olla sama nimi kuin väestörekisterissä, mutta vanhalla passilla saa kuitenkin matkustaa - uusin passin, kun vanha vanhenee, 40 €)
  4. kelakortti (kuvaton kortti tömähti itsestään postilaatikosta reilun viikon kuluttua häistä)
  5. opiskelijakortti
  6. kirjastokortti
  7. kauppojen bonuskortit
  8. ID-kortit (töissä)
  9. isännöitsijälle on ilmoitettava, että Heikkisen saa poistaa ovesta
  10. kavereille on ilmoitettava uusi sähköpostiosoite, kunhan sen saa

Käytännön niksi: harjoittele uuden nimen kirjoittaminen etukäteen! (Kun nimmarinsa joutuu ensimmäisiä kertoja vetäisemään, se on yllättävän vaikeaa!) Kannattaa treenata, jotta saa ajo- ja pankkikorttiinsa yms. suhteellisen tyydyttävän käsialanäytteen. Tästä voidaan tulkita, että en istunut iltoja ikkunan äärellä huokailemassa hääpäivästä haaveillen kirjoittamassa toiveikkaana "Marjut Katajala, Marjut Katajala..."

Muita muistettavia asioita

  • lainaa siskolta jotain (esim. solki tai rintaneula - tai rahaa...): jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä...
  • mieti, pitäisikö käydä nypityttämässä/värjäyttämässä kulmakarvat ja ihonpuhdistuksessa tjsp.

Jussin muistilista

Auto

Oma auto on aina paras hääauto, eikös niin? Siispä pesetimme sen, mutta pitäydyimme edelleen hillityllä linjalla emmekä koristelleet sitä sen kummemmin. Yleensähän auton perään laitetaan narusta roikkumaan oluttölkkejä ja vanhoja kenkiä ja takaikkunaan kyltti "Vastanaineet" tai jos huumorin kukka oikein kukkii, "Kohta naineet" tai jopa ihan ulkomaaksi "Just Married".

Best man / bestman

Bestman on se henkilö, joka pitää sulhasesta kiinni, ettei hän karkaa alttarilta... Oikeastaan bestman on Suomessa ollut puhemies eli henkilö, joka puhui sulhasen puolesta, kun tämä lähti kosimaan mielitiettyään. Toisen perimätiedon mukaan mukaan bestman oli alunalkaen vartijan tehtävissä vuosituhat ja toinenkin sitten, kun vaimot oli tapana ryöstää - hän vartioi, ettei kukaan tullut keskeyttämään vihkiseremoniaa.

Bestman voi myös osallistua vihkiseremoniaan ojentamalla sormuksen kirkossa. Vastapalvelukseksi bestmanille voidaan hankkia lahja. Perinteisen taskumatin sijaan ostimme hänelle Baring-pullonavaajasormuksen, joka olikin onnistunut valinta.

Huomenlahja (se perinteinen versio)

Huomenlahjan perinteinen merkitys on se, että vastavihitty vaimo saa mieheltään lahjan, jonka avulla hän turvaa toimeentulonsa, jos miehelle tapahtuu jotain. Nykyisin huomenlahja on enimmäkseen kaunis ele - ja jopa miehille on alettu antaa huomenlahjoja.

Puku

Puku pesetettiin ja säilytettiin pussissa kissankarvoilta suojassa h-hetkeen saakka.

 

« Takaisin alkuun